Viimeiset taputtelut kurssille

Huhhuijaa, on tullut aika antaa viimeiset taputtelut tälle kurssille. Toisin kuin useat kurssit, tämän kanssa työskennellään vielä hetki koeviikon jälkeenkin. Kurssimme huipentuma on tällä viikolla käynnissä oleva New Performance -festivaali, joka kokoaa yhteen taiteilijoita ympäri maailmaa. Kävimme torstaina yhdessä tutustumassa muutamaan teokseen, joista kerrotaan edellisessä postauksessa. Ja ainakin itse aion vielä nyt viikonloppuna kiertää katsomassa lisää teoksia.

Tämä kurssi on opettanut minua tulkitsemaan taidetta paljon monipuolisemmin. Vaikka performanssi on yhä suurelle yleisölle ainakin osittain etäinen käsite, sitä löytyy runsaasti ympäriltämme. Varsinkin näin festarien aikaan ei tarvitse lähteä jokirantaa pidemmälle nähdäkseen kiinnostavia esityksiä ja teoksia. Näihin esitysten sijainteihin pystyy tutustumaan tarkemmin New Performance -festivaalien sivuilta.

Kurssin alussa halusin selvittää teatterin ja performanssin eron. Kun tämä alkoi hahmottua, kiinnostuin siitä, miten taiteilijat altistavat oman kehonsa äärimmäisiin koitoksiin. Esimerkiksi itsensä satuttaminen tai aseen antaminen katsojalle ovat tietoisia valintoja, joilla voi olla kohtalokkaat seuraukset. Itse en tällaisia juttuja alkanut kokeilla, mutta ruuan käyttö performansseissa alkoi houkutella lukemattomine mahdollisuuksineen. Ruuasta syntyi toinen teokseni nimeltään ”Vegaanit syövät vain ruohoa ja porkkanoita”.

Kurssin loppupuolella puhuimme paikkasidonnaisesta taiteesta. Mielikuvitukseni alkoi laukata, ja aloin suunnitella esityksiä, joihin pystyisi kehittelemään paljon jänniä ristiriitoja yhdistämällä täysin toisistaan irrallisia asioita. Klassinen idea voisi olla vaikka henkilö talvivaatteissa uimarannalla tai luistimet jalassa tallustaminen autotiellä.

Olen ollut tässä kurssissa tyytyväinen opetuksen lisäksi erityisesti siihen, miten rohkeasti ja innokkaasti kaikki ryhmäläiset ovat olleet mukana. Esille on tullut raikkaita ideoita ja ratkaisuja, jotka ovat saaneet aikaan kiinnostavia keskusteluja. Monet kurssilaistemme esityksistä ovat sellaisia, että ne kiinnostaisivat varmasti laajempaakin yleisöä. Onneksi tätä tilannetta varten sattuivat sopivasti New Performance -festivaalit. Huomenna koulullamme on tarjolla klo 14-16 monipuolista ja ilmaista taidetta. Nähdään siis siellä!

Kirjoittanut: Helka Karhu

Performanssien kirjoa

Eilen meni performanssikurssin viimeinen tunti hujauksessa New Performance festarin teoksia kierrellessä. Saimme nähdä monia erilaisia teoksia, joissa kaikissa saimme kuulla taiteilijalta itseltään jotakin. Oli mielenkiintoista kuulla taitelijoilta, miten he olivat päätyneet juuri sinne ja, mikä ajatus heillä oli teoksen takana. Oli myös kiva huomata, ettei jokaisen yksityiskohdalla aina tarvitse olla symbolista merkitystä. Kuten syy puu-ukon puuttuviin varpaisiin oli se, että siihen ei vain ollut kerta kaikkiaan mahtunut enempää. Lisäksi hän kertoi idean puu-ukkoon tulleen äänistä ja toiselta veistäjätaiteilijalta. Siitä ymmärsin, ettei idean tarvitse aina olla valmis paketti, vaan se kehittyy matkan varrella.

Förillä päädyimme myös juttelemaan taiteilijalle ja kysyin hänen ideaansa teoksen taakse. Hän mainitsi haluavansa seurata ihmisten reaktioita ja kanssakäymistä. Hän myös huomautti, että tuskin minäkään juttelisin hänelle tietämättämäni kyseessä olevan performanssi, missä hän oli varmasti oikeassa. Kirjakahvilassa puhuimme avoimesti alastomuudesta, kuten miksi eri sukupuolta olevat perheenjäsenet eivät voi mennä saunaan yhdessä. Kirjakahvilassa päätimme onnistuneen kurssin kuullen toisiltamme sen herättämiä ajatuksia.

Turun klassillisen lukion historian toinen performanssitaiteen kurssilla ollaan loppuhuipennusten äärellä. Tänään kiersimme opiskelijoiden kanssa New Performance -festivaalin teoksia. Aurinko paistoi, ihmiset juttelivat iloisesti ja kohtasimme taiteilijoita. Vaikka kurssi on periaatteessa ohi, sunnuntai on neljälle kurssin opiskelijalle erityisen jännä päivä. Enni, Vanessa, Onit ja Helka nimittäin esittävät omat teoksensa koulun tiloissa klo 14-16. Lisäksi silloin nähdään Turun taideakatemian opiskelijoiden teoksia, jotka on toteutettu totta kai yhteistyössä. Luvassa on hieno taidesunnuntai, kannattaa tulla ihmettelemään!  

Tämänpäiväisellä kävelyllä kävimme jokaisen teoksen kohdalla keskustelun taiteilijan kanssa. En ollut suunnitellut etukäteen keskusteluja, ne tapahtuivat spontaanisti ja iloitsin virtaavuudesta. Kaikki taiteilijat kertoivat avoimesti omasta työstään. Jäin itse miettimään erityisesti Juha Valkeapään sanoja: "taiteilija ei tiedä, minne hän on menossa, mutta hän tietää, miten sinne mennään". Olemme tällä kurssilla puhuneet siitä, miten performanssi tai taide ylipäätään voi olla keino tutkia jotain asiaa. Lopputuloksesta voi olla aavistuksia, mutta matka voi viedä myös jonnekkin aivan muualle kuin alun perin sunnitteli.

Sama asia nousi esiin Kirjakahvilassa kurssin päätöskeskustelussa: moni tuntui oppineen prosessimaista työskentelyä, sitä, että ei ole tärkeää tietää heti, miksi joku teko on merkittävä tai tärkeä, koska tekojen tekeminen on tutkimusta. Harhaileminen, rönsyileminen ja kokeileminen on tärkeää. Ja miten tärkeää on opetella prosessin taitoja nimenomaan koulussa - koska ne ovat itse asiassa elämän taitoja?!

... Kirjakahvilassa puhuttiin myös alastomuudesta...

On ollut luksusta saada opettaa vain 11 opiskelijan ryhmää. On ollut ihanaa opettaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita taiteesta. Opiskelijat ovat vaikuttaneet nälkäisiltä ja ahneilta! On ollut hienoa saada nähdä, miten itse kunkin oma taide ottaa omia suuntiaan. Kurssi on ollut minulle hirvittävän inspiroiva, sillä jokaisesta teoksesta on noussut ajatuksia, kysymyksiä ja uusia suuntia. Minulle on syntynyt vaikutelma, että joillekuille performanssi näyttää tuntuvan läheiseltä taidemuodolta. Odotan innolla, mitä opiskelijolle kurssin jälkeen tapahtuu - toivon sydämestäni, että he jatkavat perfoilua, kun se kerran tuntuu sellaiselta jutulta, että sitä vaan pakko saada tehdä.

Loppuun vielä kuvia koko kurssin ajalta:

Förillä törmättiin Antonín Brindan teokseen The Ferry, jossa taiteilija oleskee förillä förin päivittäisen liikkumisajan aamukuudesta iltayhdeksään.

Sitten opettajan napsimia kuvia parin viime viikon ajalta. Viimeisen performanssikierroksen tehtävänantona oli tutustua New Performance -festarin taiteilijoihin ja heidän tuotantoonsa, valita yksi taiteilija tai teos ja tehdä siihen "reaktio", joku teko esityksen muodossa.

Viimeinen oppitunti

Keskiviikkona 28.9. näimme taas kolme mielenkiintoista performanssia. Esittäjinä olivat Emilia, Kataja ja Veera-Kaisa.

Emilia aloitti tunnin nimettömällä esityksellään. Hän pyysi meitä menemään oven ulkopuolelle ja tulemaan yksi kerrallaan sisään. Ihmisiä alkoi menemään sisään ja ulos tullessaan heillä oli mukanaan paperinpala. Kun itse astuin sisään näin, että huoneen valot olivat pois päältä ja Emilia istui huoneen etuosassa kolmen palavan kynttilän takana. Menin hänen luokseen ja Emilia ojensi minulla lapun, jossa luki: "They got money for wars but can't feed the poor". Sen jälkeen Emilia laittoi teipin siniseen ilmapalloon ja pyysi minua laittamaan sen kohdalle neulan. Palloon oli laitettu muitakin neuloja. Sitten menin ulos ja pyysin seuraavan sisään. Kun kaikki olivat käyneet yksitellen sisällä, menimme takaisin huoneeseen yhdessä. Emilia puhalsi kynttilät ja otti neulat irti ilmapallosta. Loppu. Kaikki olivat performanssin jälkeen melko yksimielisiä siitä, että sen tarkoitus oli ottaa kantaa maailman nykytilanteeseen. Sininen ilmapallo kuvasti maapalloa ja neulat kaikkia kamalia asioita, jota ihmiset aiheuttavat maapallolla. Näin itse vain yhden lapun omani lisäksi, mutta olettavasti niissä luki juuri näitä inhottavia asioita mitä maapallolla tapahtuu pävittäin. Esitys oli minusta visuaalisesti hieno, sekä muutenkin ajatuksia herättävä.

Katajan performanssi "Vaiheessa" oli seuraavana vuorossa. Kataja meni istumaan huoneen etuosaan ja kysyi yleisöltä esityksessä useasti toistuvan kysymyksen "Mitä minun pitäisi tehdä, että tämä olisi performanssi?" Esitys osallisti katsojia tietyssä määrin, vaikka Kataja piti suurimmaksi osaksi langat omissa käsissään. Ensimmäiseksi hän pyysi yleisöä päättämään laittaako hän huulipunaa peilin edessä vaiko ilman peiliä. Yleisö päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tämän jälkeen Kataja kysyi taas onko kyseessä nyt performanssi. Yleisö kannusti Katajaa tekemään enemmän asioita, joten minä pyysin häntä kaatamaan päähänsä vettä vesipullosta. Tämän tehtyään, hän kysyi taas saman kysymyksen. Koko esityksen Kataja kyseenalaisti performanssitaidetta ja sai meidätkin miettimään, että mistä tässä oikeastaan on kyse. Esitys koosti hyvin performanssin pointin: Arkisistakin asioista saa hyvän esityksen, eikä taiteilijan tarvitse esittää mitään muuta kuin on. 

Viimeinen esitys oli Veera-Kaisan "Tärkeitä asioita". Keräännyimme koulumme toisen kerroksen aulaan ja Veko levitti lattialle lappuja ja kyniä, joihin saimme kirjoittaa meille tärkeitä asioita ja henkilöitä. Kun kaikki olivat valmiita menimme rinkiin Vekon ympärille ja hän alkoi lukea ääneen lapuilla olevia asioita. Hän kertoi samalla omia kokemuksiaan asioista ja välillä ojensi yleisöön jonkun asiaan liittyvän tavaran laukustaan. Kävimme jokaisen lapun läpi ja saimme sen avulla tietää paljon Vekosta ja hänen tärkeistä asioistaan. Hänellä myös riitti laukussaan tavaraa annettavaksi. Esityksen yksi kohokohdista oli ehdottomasti se, kun joku oli kirjoittanu lapulle "iskä" ja Veko soitti omalle isälleen. Saimme kuunnella Vekon ja hänen isänsä keskustelua puhelimessa. Kun kaikki asiat oli käyty läpi esitys päättyi. Performanssi oli jollain tasolla todella lämminhenkinen ja siksi hyvä lopetus meidän oppitunneillemme. 

Viimeisen kerran tapaamme kaikki ensi torstaina Turun New Performance festareilla!

Hellurei! Tänään saimme taas kerran todistella upean kekseliäitä performansseja!

Ensimmäisenä katsoimme Jutan performanssin. Jutta oli tehnyt paperille “kalenterin" tästä viikosta ja hän pyysi meitä katsojia täyttämään kyseisen kalenterin omilla menoillamme. Kaikki innostuivat kirjoittelemaan omia kiireitään ja aikaa vierähtikin melkoisen kauan. Kun lopulta kalenteri oli täytetty Jutta hymyili, repi paperin ja heitti sen roskiin. Performanssin ideana oli vapauttaa ihmiset velvollisuuksistaan ja muistuttaa välillä hengähtämään ja rauhoittumaan, vaikka tekemistä olisi paljon.

Seuraavaksi käpyttelimme illi-luokkaan katsomaan Vanessan performanssia.
Vanessan esityksen nimi oli taikinaterapiaa, jota hän ei kuitenkaan paljastanut ihan heti. Vanessa oli leiponut pullataikinaa ja hän kutsui kaikki halukkaat rentoutumaan taikinan avulla. Niinpä suurin osa meni innoissaan pyörittelemään taikinaa ja koristelemaan sitä elintarvikeväreillä, hunajalla, kanelilla sekä glitterillä. Tarkoituksena oli pitää pieni rentoutumishetki, koeviikon jo uhkaavasti lähestyessä, mikä todellakin onnistui!

Viimeisenä näimme Susannan performanssin, johon hän pyysi kolmea vapaaehtoista. Vapaaehtoisten valikoitua Susanna antoi muille seitsemän minuuttia aikaa etsiä koulusta ja pihalta jotain millä voi sotkea. Tässä vaiheessa vapaaehtoisiksi päätyneiden hymyt hyytyivät heidän ehkä aavistaessa jotain…
Kun viimein olimme keränneet koulusta kaikki mahdolliset välineet maalista terveyssiteisiin, saimme vallan sotkea vapaaehtoisiksi halunneet Linnean, Katajan sekä Onitin. Performanssin ajatus oli siinä, että Linnea, Kataja ja Onit olivat kansanedustajia ja me saimme heittää lokaa heidän niskaan vuorostamme.

Tämän päivän performanssit olivat taaskin toinen toistaan hienompia ja kaikissa esityksissä yleisö otettiin mukaan mikä oli todella hauskaa!

ei yhtään plus yhtä

ei kommentteja

ei jakoja

26/9/16 / Kataja

Performanssikurssi lähestyy loppuaan, ja me olemme kaikki kulkeneet pitkän matkan ihmisinä ja taiteilijoina siitä, kun kurssi alkoi. Performanssi oli aluksi vähintäänkin hämmentävä, käsitteenä häälyvä taiteenmuoto, jonka punaisesta langasta ei tuntunut saavan kiinni; sitä ei tuntunut olevan ollenkaan. Muutaman viikon performanssikurssin jälkeen osaan ehkä tunnistaa performanssiteoksen, jos osun sellaisen kohdalle. (Tai sitten en.)     Tässä katsaus maanantain performanssitunnille ja sen esityksiin, jotka ovat saaneet inspiraationsa Turussa järjestettävän New Performance -festarin esiintyjistä!

Ensimmäinen teos, jonka näimme, oli Jutan Lupa Hengähtää. Performanssi löysi paikkansa koulun aulasta, jossa Jutta asetti pöydälle A4-kokoisen paperin, johon oli piirretty kalenteri viikon ajalle. Paperiin oli jo merkitty joitakin tapaamisia ja harjoituksia. Yleisön tehtävä oli kirjoittaa kalenteriin omia menojaan ja sovittuja tapaamisia seuraavan viikon ajalle.

Kun olimme kirjoittaneet tarpeeksi, muutaman minuutin ajan, Jutta otti paperin käteensä ja repi sen pieniksi paloiksi edes vilkaisematta täyttä kalenteria. Teos aiheutti paljon ajatuksia ja keskustelua. Monet sanoivat pysähtyneensä pitkästä aikaa miettimään omaa ajankäyttöään ja tarvettaan täyttää kalenteria.

Seuraavan performanssin, Taikinaterapiaa, esitti Vanessa. Siirryimme kellarikerroksen illiluokkaan, jossa Taikinaterapiaa ja seuraava performanssi esitettiin. Taikinaterapiaa oli irtautumishetki arjen hektisyydestä - saimme pullataikinaa, elintarvikevärejä, glitteriä, hunajaa ja kanelia. Näillä tarvikkeilla sai tehdä mitä ikinä halusi. Osa söi taikinansa heti, osa keskittyi värjäämiseen ja jotkut lähinnä glitterin sirotteluun.

         Teos oli todella vahvasti yleisöstä riippuvainen, ja oli hauskaa olla määrittelemässä niin vahvasti taideteoksen tunnelmaa ja kulkua. Taikinaterapiaa oli hyväntuulinen ja kepeä, keskustelimme paljon teoksen sisällä ja performanssista jäi hyvä fiilis. Käsissäni on edelleen sinivihreitä elintarvikeväriläikkiä.

Vallankumous, Susannan teos, oli päivän viimeinen. Susanna pyysi kolme oppilasta jäämään illiluokkaan kanssaan, loput saivat 7 minuuttia etsiä koulun alueelta esineitä, joilla voi sotkea. Olin itse yksi kolmesta vapaaehtoisesta, ja jäimme luokkaan pukeutumaan jätesäkkeihin ja suojaamaan lattiaa roiskeilta. Meidät vapaaehtoiset ohjattiin seisomaan riviin, ja muutaman minuutin sisällä kaikki kurssilaiset olivat takaisin luokassa. Meidän piti seistä rivissä, kun muiden tehtävänanto oli sotkea meitä sillä, mitä mukaan oli tarttunut.

                  Kun yleisö oli sotkenut meitä tusseilla, maaleilla, terveyssiteillä, roskilla ja muilla askartelutarvikkeilla ja palannut takaisin alkuperäisille paikoilleen, Susanna käveli yleisön eteen. Hän kysyi yleisöltä, miltä tuntui sotkea meitä - hallituksen jäseniä - ja saada heittää meidän päällemme sitä samaa roskaa, jota hallitus kaataa opiskelijoiden päälle; leikkauksia, säästöjä...

Vallankumous-teos oli aluksi lähinnä huvittava, mutta edetessään se paljastui ajatuksia herättäväksi, ajankohtaiseksi teokseksi.

Linnea / Kataja / Onit

Onnistuneet performanssit

Heippa! Täällä kirjottelee taas Jutta Klassillisesta lukiosta. Tänään saatiin tunnilta nauttia kahdesta täysin erilaisesta performanssiesityksestä.

Ekaksi Linnea esitti meille performanssinsa nimeltään "Mistä sä haluat puhua?" Linnea kirjoitti paperin paloille erilaisia ajatuksia, joita hän olisi joskus halunnut sanoa ääneen. Hän laittoi paperit eri värisiin ilmapalloihin ja puhalsi ne. Kiinnostustani herätti se, että Linnealla oli vaikeuksia saada ilmapallot puhallettua. Se taas muistutti tuollaisten "virheiden" olevan sallittua performanssissa. Tilanteeseen oli myös helppo samaistua ja tulikin tarve mennä auttamaan puhaltamisessa. Lopuksi yleisö sai poksauttaa pallot neuloilla ja lukea kirjoitukset. Teoksen ajatus oli kirkas ja selkeä. Ilmapallot kuvastivat ajatuskuplia ja paperinpalat niiden sisäisiä ajatuksia. Todella usein on ajatuksia, joita halutaan sanoa ääneen, mutta jäävätkin vain kuplan sisään. Linnean teoksen myötä tuli mieleen, että on ok kertoa omat mietteet. Ensin kuuluu pamaus, mutta sitten onkin jo seesteistä.

Sitten saatiinkin mennä ulos koulun edustalle odottamaan seuraavan performanssin alkua. Oli Helkan vuoro esittää meille "Säätiloja" nimisen performanssin. Seisoimme tosiaan ulkona auringon paisteessa, kun neljännen kerroksen ikkunasta näkyi käsi ja kastelukannusta alkoi satamaan vettä. Seuraavaksi alkoi ylhäältä leijumaan leikeltyjä paperin paloja, jotka mitä luultavimmin kuvasivat lumisadetta. Sen jälkeen vuorossa oli enkelin roikottaminen punaisesta narusta, joka sekin sittemmin leikeltiin paloiksi. Itse en nähnyt enkeliä kunnolla, joten pohdiskelin olisikohan naru performanssin punainen lanka. Performanssi päättyi taskulampun putoamiseen asfaltille. Minulle jäi vielä teoksen taaimmainen ajatus hieman avonaiseksi, mutta itse taitelijan mukaan keskeisiä asioita olivat jumala ja vallankäyttö. Teos oli ihanan erilainen aikaisemmin näkemiini performansseihin verrattuna ja tasojen käyttö toi luovuutta hyvin esille. Kaiken kaikkiaan molemmat performanssit olivat erittäin mielenkiintoisia ja onnistuneita.