In Public, In Particular

       Performanssikurssi on nyt ohi, ja kurssin lopetus huipentui New Performance

       -festariin. Aion keskittyä tässä postauksessa festarin puitteissa järjestettyyn

      In Public, In Particular -tapahtumaan. IPIP järjestettiin Turun Klassillisen lukion

               tiloissa, ja performansseja esitettiin yhteensä seitsemän kappaletta.

Enni Eerikäinen: My first everything

Teos käsitteli taiteilijan tärkeitä en-

simmäisiä asioita, kuten ensimmäisiä

ystäviä, poikaystäviä, lempibiisejä ja

vaikeita sanoja.

Jose Jompero & Sofie Wikström:

Someone Was Here Before Us (videoinstallaatio)

Videoinstallaatio koostui hidastetusta videosta, joka

otettiin Luokkakuva-teoksessa. Video oli heijastettu

kankaalle, ja sen eteen oli aseteltu pitkä penkki (sellainen,

jota käytetään koulukuvauksissa) ja sen ympärille huonekasveja.

We Were Here-ääniteos

Koulussa usein kuultuja

ääniä - liitutaululle kirjoittamista,

välituntikelloja, puhetta, naurua.

Ville-Petteri Turkia & Raquel Montero Estevéz,

Veera-Kaisa Muurinen, Jarna Pahlberg,

Taika Laaksonen, Touko Miikkulainen:

Minne Perhoset menee

Koulutuksen nykytilaa suomessa pohtiva teos

oli ajatuksia herättävä performanssi; näimme

pitsistä ja paperista tehtyjä siipiä, varoitusteippiä,

sukkahousuja taiteilijoiden päässä ja paljon sivistyssanoja.

Vanessa Pietilä: Tältä musta tuntuu

Taiteilija makasi liikuntasalin lattialla

valokeilassa, ja ihmiset saivat tulla

makaamaan hänen päälleen. Teos

kuvasti taiteilijan tuntemuksia siitä,

kun pitäisi nousta ylös, mutta se

tuntuu liian raskaalta - hänen

päällään makaavat ihmiset

kuvastavat sen vaikeutta.

Onit Portnoj: Breaking boundaries

Performanssi alkoi sillä, että taiteilija

kysyi yleisöltä, näyttääkö hän tytöltä. Kun

valtaosa vastasi kyllä, hän kertoi olevansa siitä

iloinen, sillä hän on tyttö - transsukupuolinen tyttö.

Tämän jälkeen hän tarjosi yleisölle keksejä ja alkoi

poistaa meikkejään, otti peruukin pois ja käveli alakerran

vessaan. Yleisö jäi odottamaan ulkopuolelle, ja kohta

hän käveli vessasta ilman meikkiä ja erilaisissa

vaatteissa, näyttäen maskuliinisemmalta.

Performanssi huipentui siihen, kun

taiteilija tanssi yksin musiikin

tahtiin peruukki

päässään.

Helka Karhu: Säätiloja

Koruton teos alkoi, kun

taiteilija kaatoi kolmannen

kerroksen ikkunasta isosta

oranssista kastelukannusta

vettä. Sen jälkeen hän

heitteli syksyisiä puiden

lehtiä ikkunasta

Viimeiseksi vuorossa

olivat kaksi paperilennokkia,

jotka putosivat lehtikasaan.

Joku avasi ne, ja niissä luki:

Säällä kuin säällä

muista, mä

oon aina

Täällä

Kiitos kaikille kurssilaisille, opettajalle,

taiteilijoille ja muillekin!