Emilia aloitti tunnin nimettömällä esityksellään. Hän pyysi meitä menemään oven ulkopuolelle ja tulemaan yksi kerrallaan sisään. Ihmisiä alkoi menemään sisään ja ulos tullessaan heillä oli mukanaan paperinpala. Kun itse astuin sisään näin, että huoneen valot olivat pois päältä ja Emilia istui huoneen etuosassa kolmen palavan kynttilän takana. Menin hänen luokseen ja Emilia ojensi minulla lapun, jossa luki: "They got money for wars but can't feed the poor". Sen jälkeen Emilia laittoi teipin siniseen ilmapalloon ja pyysi minua laittamaan sen kohdalle neulan. Palloon oli laitettu muitakin neuloja. Sitten menin ulos ja pyysin seuraavan sisään. Kun kaikki olivat käyneet yksitellen sisällä, menimme takaisin huoneeseen yhdessä. Emilia puhalsi kynttilät ja otti neulat irti ilmapallosta. Loppu. Kaikki olivat performanssin jälkeen melko yksimielisiä siitä, että sen tarkoitus oli ottaa kantaa maailman nykytilanteeseen. Sininen ilmapallo kuvasti maapalloa ja neulat kaikkia kamalia asioita, jota ihmiset aiheuttavat maapallolla. Näin itse vain yhden lapun omani lisäksi, mutta olettavasti niissä luki juuri näitä inhottavia asioita mitä maapallolla tapahtuu pävittäin. Esitys oli minusta visuaalisesti hieno, sekä muutenkin ajatuksia herättävä.
Katajan performanssi "Vaiheessa" oli seuraavana vuorossa. Kataja meni istumaan huoneen etuosaan ja kysyi yleisöltä esityksessä useasti toistuvan kysymyksen "Mitä minun pitäisi tehdä, että tämä olisi performanssi?" Esitys osallisti katsojia tietyssä määrin, vaikka Kataja piti suurimmaksi osaksi langat omissa käsissään. Ensimmäiseksi hän pyysi yleisöä päättämään laittaako hän huulipunaa peilin edessä vaiko ilman peiliä. Yleisö päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tämän jälkeen Kataja kysyi taas onko kyseessä nyt performanssi. Yleisö kannusti Katajaa tekemään enemmän asioita, joten minä pyysin häntä kaatamaan päähänsä vettä vesipullosta. Tämän tehtyään, hän kysyi taas saman kysymyksen. Koko esityksen Kataja kyseenalaisti performanssitaidetta ja sai meidätkin miettimään, että mistä tässä oikeastaan on kyse. Esitys koosti hyvin performanssin pointin: Arkisistakin asioista saa hyvän esityksen, eikä taiteilijan tarvitse esittää mitään muuta kuin on.
Viimeinen esitys oli Veera-Kaisan "Tärkeitä asioita". Keräännyimme koulumme toisen kerroksen aulaan ja Veko levitti lattialle lappuja ja kyniä, joihin saimme kirjoittaa meille tärkeitä asioita ja henkilöitä. Kun kaikki olivat valmiita menimme rinkiin Vekon ympärille ja hän alkoi lukea ääneen lapuilla olevia asioita. Hän kertoi samalla omia kokemuksiaan asioista ja välillä ojensi yleisöön jonkun asiaan liittyvän tavaran laukustaan. Kävimme jokaisen lapun läpi ja saimme sen avulla tietää paljon Vekosta ja hänen tärkeistä asioistaan. Hänellä myös riitti laukussaan tavaraa annettavaksi. Esityksen yksi kohokohdista oli ehdottomasti se, kun joku oli kirjoittanu lapulle "iskä" ja Veko soitti omalle isälleen. Saimme kuunnella Vekon ja hänen isänsä keskustelua puhelimessa. Kun kaikki asiat oli käyty läpi esitys päättyi. Performanssi oli jollain tasolla todella lämminhenkinen ja siksi hyvä lopetus meidän oppitunneillemme.
Viimeisen kerran tapaamme kaikki ensi torstaina Turun New Performance festareilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti