Nyt on koittanut se aika, kun joudutaan sanomaaan heipat tälle mahtavalle kurssille. Jakso on nyt vaihtunut uuteen, mutta performanssikurssi sai loistavan lopetuksen New performance festareilla. Festareita oli kiva käydä kiertämässä, sillä kaikki esitykset olivat niin omalaatuisia ja hienoja. Performanssitaiteilijoiden kanssa oli kiva jutella performanssien ohella. Taiteilijoilta sai aivan uusia näkökulmia teoksiin. Kaikki taiteilijat olivat myös innoissaan ryhmästämme ja juttelivat kanssamme mielellään. Emme osanneet edes odottaa niin lämmintä vastaanottoa kaikilta taiteilijoilta, joiden kanssa puhuimme.
Ensin aloitimme kierroksemme taideakatemian köysiratagalleriasta. Siellä katselimme videoita erilaisista performansseista. Mieleeni jäivät parhaiten videot perfomanssista, jossa taiteilija makasi tyhjän huoneen lattialla ja puhalsi saippuakuplia. Saippuakuplat eivät poksahtaneet, mikä oli mielestäni erikoista. Huone ja taiteilija peittyivät vähitellen kuplista. Perfomanssi oli mielestäni todella upean näköinen ja levollisen tuntuinen. Mieleeni oli jäänyt myös toinen perfo, jossa performanssitaiteilija juoksenteli kauppatorilla, halaili kaikenlaisia asioita ja ihmisiä ja välillä kävi maahan makuulle. Oli hauska nähdä ohikulkijoiden reaktioita, sillä harva tiesi kyseessä olevan performanssi. Köysiratagalleriassa meillä oli myös mahdollisuus juoda kupit kahvia ennen kuin siirrymme seuraavaan kohteeseemme.
Seuraavaksi suuntasimme förille. Siellä näimme performanssitaiteilijan Antonin Brindan performanssin The ferry. Kyseessä oli pitkäkestoinen ja paikkasidonnainen performanssi, jossa kolmen päivän ajan taiteilija eleli förissä, jutteli ihmisille, söi ja välillä nukkui. Pääsimme ihan juttelemaan taiteilijan kanssa. Hän kertoi ettei kukaan ollut aikaisemmin antanut hänelle huomiota, kunnes me saavuimme juttelemaan hänen kanssaan. Tsekkiläinen taiteilija oli puhelias ja innostui kovasti kurssistamme ja ilmaisulukiostamme. Otimme taiteilijan kanssa vielä valokuvan ennen kuin lähdimme.
Sitten siirryimme Väinö Aallon museoon katsomaan Ukko ja puu-ukko nimistä performanssi installaatiota. Performanssi oli Juha Valkeapään performanssi, jossa hän oleskeli museon aulassa valtavan puu-ukkonsa vieressä. Taiteilija oli itse veistänyt ukon, jonka sisältä eri osista kuului kaijuttimista erilaisia ääniä. Sydämestä kuului toistuvasti sana sy-dän, joka kuvasi sykettä. Polvet naksuivat ja takapuolesta kuului pepun synonyymejä eri kielillä. Äänimaailma oli kuulemma tehty kauan sitten, mutta se yhdistettiin puu-ukko teokseen.Taiteiljalla oli myös puulaatikon päällä keittoa ja leipää, joita hän tarjosi myös vieraille. Taiteilijalla oli myös oma keinutuoli, jossa hän saattoi välillä istua. Juttelimme pitkään taiteilijan kanssa. Hän kertoi urastaan performanssitaiteilijana ja puu-ukon veistämisestä. Teos oli jotenkin uhkaava äänien ja puu-ukon koon takia. Taiteilija oli onneksi todella mukava ja hauska persoona.
Sitten kävelimme joenvartta pitkin kohti Titanik-galleriaa. Siellä näimme performanssi installaation Alejandra Herrera Silvan, The Waters. Titanik-gallerian tilassa oli viinilaseja lattialla ja seinällä, lattialla oli peili ja seinällä luki erilaisia sanoja. Tila tuntui jotenkin levolliselta, vaikka se oli hyvin kaaottinen. Jotenkin se pisti hyvällä tavalla hiljaiseksi. Tilasta sai myös otettua loistavia kuvia.
Seuraavana poikkesimme nopeasti pääkirjastolla. Siellä oli esillä taiteellinen projekti, joka oli Jay Mar Albaoksen ja Joljin de Wolfin tekemä. Performansissa pääsi yksittäin konsultaatioon, jossa omista ajatuksista tehtiin taidetta. Julkisessa instalaatiossa tutkittiin myyttejä ja niiden merkityksiä. Teos oli minusta ideana hieno, mutta meillä ei ollut tarpeeksi aikaa osallistua konsultaatioon.
Viimeiseksi kävimme kirjakahvilassa nautisekelemassa kahvilan antimista ja saimme kuunnella ja osallistua Petros Konnarisen pitämään keskusteluun aiheesta alastomuus. Keskustelu oli mielestäni mielenkiintoinen ja herätti myös minussa ajatuksia ja mielipiteitä alastomuudesta ja sen tabusta.
Performanssifestari oli hieno kokemus kurssin rinnalla. Olen tavattoman iloinen että valitsin tämän kurssin. En ole ikinä voinut ilmaista itseäni näin vapaasti taiteilijana. Opin myös kurssilla arvostamaan kaikenlaista taidetta ja taiteilijoita. Toivon että pääsen vielä jatkossa harjoittamaan tätä upeaa taiteenlajia. Kiitos kaikille kurssilaisille, opettajille ja blogin lukijoille!
Vielä viimeisen kerran, ihanaa syksyä kaikille T:Anonyymi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti