Ensimmäiseksi haluan kertoa teille, miksi ilmottauduin performanssikurssille. Ollakseni rehellinen täytyy minun todeta ilmottautuneeni vain koska se sopi lukujärjestykseeni, ja tarvitsin lisää ilmaisutaidon kursseja suoriutuakseni lukiosta kunnialla läpi. Ensimmäisen tunnin aikana olin jo luovuttamassa kurssin suhteen, mutta onneksi en tehnyt sitä! Kurssin ollessa nyt loppu voin kertoa yllättyneeni positiivisesti performanssitaiteesta. Sain loistavan mahdollisuuden tutustuttaa itseni aivan uuteen taiteenlajiin, ja tässä onkin jonkinlainen näkemykseni siitä mitä performanssitaide on: Mielestäni performanssitaiteessa on kyse siitä, että saa ilman rajoituksia tehdä juuri sellaisia esityksiä kuin haluaa. Performanssi on se hetki taiteilijalle, jolloin hän saa rauhassa käyttää aikaa itsensä - ja siinä ohessa myös katsojan, jos sellainen kiinnostaa - tutkiskeluun. Katsojalle se on hetki, jolloin hänen on oikeasti pysähdyttävä ajattelemaan, että miksi. Miksi tuo mies on päättänyt istua pienessä paatissa kolme päivää putkeen?
Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseeni, jota ajattelin ensimmäisen blogipostaukseni koskevan. Katsastimme kurssin päätteeksi New Performance Turku festivaalit 2016, jossa heti toisena tutustuimme esitykseen nimeltään ''The Ferry''. Tässä performanssissa Helsingissä asuva, Tsekistä kotoisin oleva Antonín Brinda istuu kolmen päivän ajan Turun ikonisella Föri-lautalla, tai tässä tapauksessa tällä hetkellä telakalla olevaa Föriä korvaavalla Pikku-Förillä. Katsellessamme esitystä ylittäessämme Aurajokea monelle meistä heräsi mieleen erilaisia kysymyksiä, ja rohkeimman avattua suunsa saimme tietää pian paljon lisää esityksestä ja sen taustoista. Brinda kertoi meille valinneensa Förin, sillä se tosiaan on merkittävä osa Turkua. Hän halusi kuulemma olla kolmen päivän ajan osa jotain, joka tulee mieleen kun ajattelee rantaista kaupunkiamme. Samalla mies halusi tutkia ihmisten reaktioita häneen, ja kertoikin olevansa iloinen että tulimme juttelemaan hänelle.
Minä itse pidin Brindan esityksestä eniten, sillä minua itseänikin kiinnostaa sosiaalisten ympäristöjen ja tilanteiden tutkiminen. Samalla minusta on mielenkiintoista kuinka joku taiteen vuoksi asettaa itsensä tuuleen ja koleaan säähän kolmeksi päiväksi. Jutellessani Brindan kanssa sain tietää että alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen oli tarkoitus jopa yöpyä lautalla, mutta kapteeni ei ollut suostunut siihen. Tästä Brindakin oli lopulta vain enemmän tyytyväinen, sillä nythän eletään jo lokakuuta ja yöllä saattaa esiintyä pakkasiakin. Itse esityksessähän ei sinänsä ollut mitään erityisen mielenkiintoista katsottavaa, mutta sen tarkoitus ja taustat ovat uskomattoman kiehtovia. On sääli että jouduimme jatkamaan matkaa niin äkkiä, sillä olisin mielelläni istahtanut alas, tarjonnut tsekkiläiselle kupposen kuumaa ja jatkanut jutusteluja,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti