Ensin voisin kertoa teille torstain ohjelmasta: Aloitimme Köysiratagalleriasta tutustumalla festareiden videoinstallaatioon, jossa neljästä eri taulutelevisiosta esitettiin videoituja performansseja eri ajoilta. Videoinstallaatiot eivät ehkä nousseet aivan omaksi lempparikseni, mutta olihan se sinänsä ihan mielenkiintoista. Ja saatiinhan me ainakin keksejä ja teetä!
Toisena kävimme katsastamassa Antonín Brindan esityksen, The Ferryn, josta kerroin tarkemmin jo edellisessä postauksessani. Käy siis tutustumassa esitykseen tarkemmin täältä! Kolmantena kohteenamme oli Juha Valkeapään Ukko ja Puu-Ukko Wäinö Aaltosen museossa. Teos käsitti suurikokoisen moottorisahalla veistetyn puu-ukon, johon oli kätketty neljä eri kaiutinta. Polviin kätketyistä kaiuttimista kuului Valkeapään itse nauhoittamiaan ääniä hänen polvistaan, jotka rutisevat portaita noustessa. Rintakehän kaiuttimesta kuului puolestaan hän itse sanomassa rytmissä sy-dän, sy-dän, sy-dän..., joka kuvasti sydämen sykettä. Pepusta kuulemma kuului tavallisia peppuääniä, mutta itse en niitä kiertänyt kuuntelemaan. Saimme kuulla paljon kaikenlaisia jänniä taustoja esitykseen liittyen jutustellessamme taiteilijan kanssa. Saimme myös tietää, että esityksen nimi on Ukko ja Puu-Ukko silloin kun hän on itse paikalla,
ja pelkkä Puu-Ukko silloin kun hän on muualla. Kiehtovaa!
Neljäntenä esityksenä olisimme katsoneet Titanik-galleriassa Alejandra Herrera Silvan: The Waters esityksen, mutta paikalle päästyämme saimme tietää sen alkavan vasta kuudelta. Paikalle tuotu reksvisiitta kuitenkin vaikutti hurjan mielenkiintoiselta, ja esityksen näkemättä jääminen jäi harmittamaan hitsin paljon!
Viides esitys olisi käsitellyt mytologiaa, mutta sekin jäi välistä sillä se osoittautui yksilökeskeiseksi. Kirjastolta suuntasimme kirjakahvilaan, jossa olisi ollut mahdollisuus päästä keskustelemaan alastomuudesta. Itse en keskusteluun osallistunut, sillä vierastan hieman englanniksi puhumista tuntemattomien ihmisten seurassa.
Sunnuntaina IPIP:issä vierähti parisen tuntia. Meidän kurssilta Vanessa, Onit, Nevin ja Helka pääsivät esiintymään, ja täytyy kyllä sanoa etteivät heidän esityksensä yhtään hävinneet taideakatemialaisten esityksille. Täytyypä kai siis todeta, että ei tämä kurssi aivan hukkaan heitettyä aikaa ole ollut, vai mitä? Luulen että IPIP esityksistä saatte enemmän tietoa aikaisemmista postauksista, joten niitä en vatvo tässä sen enempää. Kokonaisuudessaan sekä festarikokemus, että kurssikokemus jäivät positiivisina mieleeni, ja haikein mielin jätän nyt hyvästit kurssille. Kiitos ja näkemiin.♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti