Turun klassillisen lukion historian toinen performanssitaiteen kurssilla ollaan loppuhuipennusten äärellä. Tänään kiersimme opiskelijoiden kanssa New Performance -festivaalin teoksia. Aurinko paistoi, ihmiset juttelivat iloisesti ja kohtasimme taiteilijoita. Vaikka kurssi on periaatteessa ohi, sunnuntai on neljälle kurssin opiskelijalle erityisen jännä päivä. Enni, Vanessa, Onit ja Helka nimittäin esittävät omat teoksensa koulun tiloissa klo 14-16. Lisäksi silloin nähdään Turun taideakatemian opiskelijoiden teoksia, jotka on toteutettu totta kai yhteistyössä. Luvassa on hieno taidesunnuntai, kannattaa tulla ihmettelemään!  

Tämänpäiväisellä kävelyllä kävimme jokaisen teoksen kohdalla keskustelun taiteilijan kanssa. En ollut suunnitellut etukäteen keskusteluja, ne tapahtuivat spontaanisti ja iloitsin virtaavuudesta. Kaikki taiteilijat kertoivat avoimesti omasta työstään. Jäin itse miettimään erityisesti Juha Valkeapään sanoja: "taiteilija ei tiedä, minne hän on menossa, mutta hän tietää, miten sinne mennään". Olemme tällä kurssilla puhuneet siitä, miten performanssi tai taide ylipäätään voi olla keino tutkia jotain asiaa. Lopputuloksesta voi olla aavistuksia, mutta matka voi viedä myös jonnekkin aivan muualle kuin alun perin sunnitteli.

Sama asia nousi esiin Kirjakahvilassa kurssin päätöskeskustelussa: moni tuntui oppineen prosessimaista työskentelyä, sitä, että ei ole tärkeää tietää heti, miksi joku teko on merkittävä tai tärkeä, koska tekojen tekeminen on tutkimusta. Harhaileminen, rönsyileminen ja kokeileminen on tärkeää. Ja miten tärkeää on opetella prosessin taitoja nimenomaan koulussa - koska ne ovat itse asiassa elämän taitoja?!

... Kirjakahvilassa puhuttiin myös alastomuudesta...

On ollut luksusta saada opettaa vain 11 opiskelijan ryhmää. On ollut ihanaa opettaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita taiteesta. Opiskelijat ovat vaikuttaneet nälkäisiltä ja ahneilta! On ollut hienoa saada nähdä, miten itse kunkin oma taide ottaa omia suuntiaan. Kurssi on ollut minulle hirvittävän inspiroiva, sillä jokaisesta teoksesta on noussut ajatuksia, kysymyksiä ja uusia suuntia. Minulle on syntynyt vaikutelma, että joillekuille performanssi näyttää tuntuvan läheiseltä taidemuodolta. Odotan innolla, mitä opiskelijolle kurssin jälkeen tapahtuu - toivon sydämestäni, että he jatkavat perfoilua, kun se kerran tuntuu sellaiselta jutulta, että sitä vaan pakko saada tehdä.

Loppuun vielä kuvia koko kurssin ajalta:

Förillä törmättiin Antonín Brindan teokseen The Ferry, jossa taiteilija oleskee förillä förin päivittäisen liikkumisajan aamukuudesta iltayhdeksään.

Sitten opettajan napsimia kuvia parin viime viikon ajalta. Viimeisen performanssikierroksen tehtävänantona oli tutustua New Performance -festarin taiteilijoihin ja heidän tuotantoonsa, valita yksi taiteilija tai teos ja tehdä siihen "reaktio", joku teko esityksen muodossa.