Heips! Täällä kirjoittelee kakkosvuositason illi-opiskelija.  Kurssi tuli valittua jo jakson alettua vähän vahingossa,  kun piti vaihdella muiden kurssien paikkoja ja tähän palkkiin ei muuta kiinnostavaa osunut.  Alku oletus performassista minullakin oli aika epäselvä ja jotenkin kuvittelin, että performanssin ymmärtäminen on lähempänä tähtitiedettä kuin taidetta. Ilokseni näin ei kuitenkaan ole ja kurssi on osoittautunut erittäin kiintoisaksi ja silmiä avartavaksi!

Tänään saimme nauttia Veeran, Onitin ja Nevinin upeista performansseista. Heillä kaikilla oli todella yksinkertaiset esitykset, mutta niin kuin sanotaan yksinkertainen on kaunista.

Veera aloitti performanssinsa lattialla istuen ilman housuja. Hänellä oli lehdistä leikattuja otsikoita, joita hän liimaili paljaisiin jalkoihinsa. Esityksen edetessä ja jalkojen täyttyessä Veera riisui myös paitansa ja liimasi otsikoita eri puolille paljasta kehoaan. Performanssi oli täydellinen sen yksinkertaisuudessaan ja se tuntui ainutlaatuiselta, sillä hän paljasti itsensä meille ja päästi katsojat henkilökohtaiseen tilaansa. Performanssissa tuli esille Veeran innostus kirjoittamiseen ja se miten uutiset ikään kuin tarraavat ihmisiin kiinni ja omat mielipiteet hukkuvat jonnekkin sinne sekaan.

Seuraavaksi performanssinsa esitti Onit. Hän kertoi meille kuinka ihminen jota hän rakasti oli pettänyt hänet ja kohdellut väärin. Performanssi alkoi heti todella henkilökohtaisella ja raskaalla asialla, mikä toi katsojat harvinaisen lähelle esiintyjää. Sitten Onit jakoi kaikille katsojille laput joihin kirjoitimme ihmisen nimen, jota olemme joskus rakastaneet ja teki itse samoin. Tämän jälkeen hän sanoi, että saamme tehdä lapulle mitä tahdomme samalla repien omaa lappuaan. Seuraavaksi Onit jakoi kaikille uudet laput joihin kirjoitimme oman nimemme ja sanoimme yksitellen "olen (oma nimi) ja mä tykkään musta". Esitys oli vähän kuin terapiasessio sekä esiintyjälle että katsojille. Onit kertoi esityksen jälkeen kuinka monikaan ei rakasta itseään tai uskalla sanoa sitä, joten hän "pakotti" meidät sanomaan sen.  Performanssi kosketti henkilökohtaisuudellaan ja tässäkin esityksessä pohjimmainen ajatus oli todella hieno!

Loppu tunnista näimme vielä Nevinin performanssin, jossa hän meni seisomaan meidän eteemme ja sanoi ottavansa vastaan erilaisia rakkaudenosoituksia yksi kerrallan. Sitten ihmiset kävivät yksitellen halaamassa, silittelemässä ja pitämässä Neviniä kädestä. Performanssin tarkoituksena oli laittaa ihmiset antamaan rakkautta ja myöskin vastaanottamaan sitä, sillä varsinkin suomalaisille nämä asiat ovat usein hieman vaikeita. Tykkäsin kovasti tämän esityksen suuresta ajatuksesta ja simppelistä toteutuksesta.

On hienoa nähdä miten kaikkien performanssit ovat kehittyneet ensimmäisistä tunneista mielestäni jopa ammattilaisten tekemien perfformanssien tasoon. Ja pakko vielä nostaa hattua kaikille tämän päiväiväisille esiintyjille, jotka kaikki laittoivat itsensä niin henkisesti kuin fyysisestikin täysillä likoon!