Moikka! Minä olen Jutta, vaihdossa ollut 18-vuotias Turun Klassillisen lukion illi-linjan opiskelija. Tämä kurssi tuli valittua opinto-oppaan kuvauksen perusteella, joka oli kyllä erittäin vajavainen. Kyselin sitten kavereilta mielipiteitä kurssista ja ei tullut ainakaan kauhean positiivista kommenttia sieltä. Kurssi on kuitenkin osoittautunut mielenkiintoiseksi ja ollut melko erilainen siitä mitä kuvittelin aluksi. En usko et olen ainakaan vielä tältä kurssilta löytänyt sisäistä taiteilijaani, mutta olen kyllä oppinut performanssista taiteen lajina. Niin kuin ekaksi luulin performanssin ja teatterin olevan samankaltaisia, on ainakin osoittautunut täysin vääräksi. Olen myös oppinut, että performanssi voi olla melkein mitä vaan kuten jokin arkinen toiminto.
Tänään meillä oli vieraana entisen Juhiksen vanha oppilas kertomassa omasta opintopolustaan ja työstään tällä hetkellä. Hänen työskentely tuottajana ainakin New Performance festareilla vaikutti mielenkiintoiselta, koska hänen toimenkuvaansa tuntui kuuluvan monia eri työnkuvia. Erityisen paljon kiinnitin huomiota siihen, että ei tarvitse välttämättä vielä tietää tarkalleen, mihin haluaa opiskelemaan tai, mitä haluaa tehdä työkseen. Vaikka kuulee monen jo tietävän tarkalleen haluavan esim. lääkäriksi tai opettajaksi, ei suurin osa varmaankaan tiedä yhtään mitä sitä tekisi (mukaan lukien minä). Huomasin monien eri asioiden kokeilun olevan myös vaihtoehto ja, ettei opiskelupaikan vaihtaminen ehkä kaadakaan maailmaa. Toisena asiana kiinnitin huomiota, ettei taiteen katsomiselle ei ole vain yhtä näkökulmaa tai yhtä oikeaa tulkintatapaa. Itselle ainakin käy joskus niin, että toisen kertoessa tulkintansa, oma vaikuttaa jotenkin huonommalta. Ymmärsin kuitenkin kaikkien tulkintojen olevan yhtä hyviä, vain erilaisia ja erilaisuushan on hyvästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti