No niin, heips vaan kaikille! Täällä tänään teille kirjoittelee Anonyymi, 17-vuotias illi-opiskelija Turun Klassillisesta lukiosta. Ensimmäinen jakso on vierähtänyt hurjaa vauhtia ja on hassua muistella kurssin alkua kun osasin vain arvuutella millainen kurssi performanssi mahtaisi olla. Onneksi valitsin rohkeasti tämän kurssin muiden ennakkoluuloista huolimatta! Tähän mennessä performanssi on ruokkinut luovuttani ja olen löytänyt paljon uusia puolia itsestäni taiteilijana.
Tähän mennessä olemme oppineet performanssin historiasta, performanssitaiteilijoista ja olemme pohtineet mikä paikka on. Saimme viimeviikolla kotitehtäväksi ajelehtimisen. Ajelehtiminen on päämäärätöntä kävelyä ulkona ilman rahaa, puhelinta tai seuraa. Teimme tätä tunnin ajan ja kerroimme tänään tunnilla havainnoistamme. Itse huomasin ainakin sen, että pohdin paljon syvällisempiä asioita ajelehtiessani, joskus pyrin jopa työntämään niitä pois mielestäni. Ajattelin ajelehtimisen olevan kaunis asia ja sitä se lopulta olikin. Kiinnitin enemmän huomiota yksityiskohtiin, etenkin arkkitehtuuriin ja ihmisiin. Huomasin kävellessäni riippuvuuteni musiikkiin. Olen tottunut kävelemään lyhyetkin matkat nappikuulokkeet korvissa ja koska puhelinta ei saanut ottaa mukaan jouduin kulkemaan musiikitta. Tämän takia pohdin miten hyvin jotkin kappaleet sopisivat silloiseen mielentilaani ja ympäristöön missä olin. Tuntui hieman hassulta kävellä ilman päämäärää. Tuntuu aina että olen vain menossa johonkin tiettyyn paikkaan mahdollisimman nopeasti ja nyt vastaan tuli valinnanvaikeus mihin suuntaan mennä. Menin sillä periaatteella, että kulkisin mahdollisimman uutta reittiä, jota en ole ennen kulkenut. Reittien varrelta löytyi paljon uusia ja kauniita taloja sekä pihoja joita jäin ihastelemaan. Hetken unohdin omat huoleni ja keskityin vain ympäristööni. Tuntuu että kaikkien pitäisi edes kerran kokeilla ajelehtimista, se todellakin tuo uusia näkökulmia elämään.
Tänään tunnilla pohdimme tulevaa New Performance-festivaalia ja mikä tai mitä on paikkasidonnainen taide. Paikkasidonnaisella taiteella tarkoitetaan tietyssä valitussa paikassa taphtuvaa performanssia ja yleensä paikalla onkin jokin merkitys itse perfomanssiin. Paikkasidonnaisen taiteen piirteitä ovat mm. paikkaan asettuminen sekä vaikutus taiteilijan, suunnittelijan ja tilan käyttäjän välillä. Esimerkkejä paikkasidonnaisista teoksista ovat mm. Richard Longin "Line made by walking", Seija-Leena Salon "Kosketuksia tiloihin" sekä Essi Kausalaisen "Street Garden". Jokaisessa teoksessa ympäristö on vahvasti osa teosta ja on selkeästi tarkasti valittu.
Tänään myös puhuimme mielenkiintoisesta aiheesta, nimittäin siitä mitä situationistit ovat. Situationistit kuuluvuat avatgardiseen liikeeseen, jonka mukaan maailmasta on tullut spektaakkeli. Tällä tarkoitetaan sitä miten ihmiset vain kuluttavat, elävät roolissa, esiintyvät ja katsovat itse omaa esitystään. Liike syntyi 60-luvulla, jolloin käsitettä vielä hieman ihmeteltiin. Nykyään käsite on käsin kosketeltavissa instagramin ja kauppakeskusten kautta, jotka ovat tarkoitettu pelkkästään oman roolin ja kulutuksen tyydyttämiseen. Kaupungit ovat pelkkää kulutusta ja kapitalistista tilan hallintaa. Ihmiset eivät enää leiki tai koe kohtaamisia niin kuin ennen. Tämä tosiaan sai ainakin minut miettimään millaisessa somekuplassa elämme ja miten olemme riippuvaisia itsestämme ja kuluttamisesta. Olisi joskus mielenkiintoista jopa käyttää liikkeen periaatteita matskuna performanssissa.
Viikko on vasta aluillaan ja toivottavasti jokainen päivä tuo jotain uutta ja inspiroivaa! Nyt vihdoin päätän tämän päivän pitkän turinani ja toivotan kaikille taiteentäyteistä ja hyvää loppuviikkoa!
Terveisin:Anonyymi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti