Perfokurssi, toinen tunti. Opettaja ei ehdi edes läsnäolijoita tsekata, kun jo kysymyksiä räjähtelee ilmaan. Kymmenen hengen ryhmässä on välitön ja hyvä tunnelma.

Tänään tunnilla puhuttiin performanssin määrittelystä. Pohdittiin teatterin ja performanssin eroja, puhuttiin videon ja performanssin ja videoperformanssin harmaista alueista. Performanssin käsite on laaja ja lukkiutumaton, mikä näin kurssin alussa ihmetyttää ja hämmentää. Ja kun jokainen performanssitaiteilija voi jokaisella performanssillaan määritellä performanssin käsitteen uudestaan! Mistä ihmeen häröilystä perfossa on kyse? Syödäänkö vauvoja ihan oikeasti?

Tunnilla mainittiin taiteilijapari Gilbert & George, joiden Living Sculpture -projekti on kuvataiteen ja esittävän taiteen välimaastossa. Kyseessä ei ole ihan teatteriesityskään, ei konsertti eikä veistoskaan... joten olisikohan se performanssia? Usein esityksen voi määritellä perfoksi, jos se ei helposti solahda muihin kategorioihin. Jos esitys on jotain outoa, häröä tai hämmentävää, se saattaa olla perfo!

Lisäksi pohdittiin omaa taiteellista prosessia ja sen dokumentoimista. Siitä jatketaan vielä myöhemmin. Kyseessä on elämän mittainen taiteilijaksi kasvamisen prosessi. Oman prosessin dokumentointi ei rajoitu vain kurssitehtäviin, koska mikä tahansa voi olla taideprojektin alku tai inspiraatio.

Ja koska kysymyksessä tosiaan on oman itsen, oman mielen ja kehon kanssa työskentely, tunnilla katsottiin ihmisiä silmiin Marina Abramovicin The Artist is Present -teoksen hengessä.

Kotitehtäväksi tuli Omakuva-performanssin suunnittelu. Lähtökohtina on joku arkinen toiminto ja joku paikka koulusta. Maanantain tunnilla luvassa kurssin ensimmäinen performanssifestivaali!